last day at horno buba

Aamu alkoi tavalliseen tapaan raquettasien voitelulla ja pomadalla sekä suklaalla koristelulla.

Sen jälkeen tehtiin magdalenaksia. Tuli rikottua muutama muna...

Sitten laitoin paperivuoat pelleille valmiiksi!

Taikinaan tulee kevyet 8 litraa öljyä... Nää käyttää täällä öljyä melkeen kaikkeen.

Tuohon koneeseen laitetaan magdalenas taikina, alle pelti jossa on vuoat ja sitten poljetaan, että noista 5 suuttimesta tulee taikinaa. Aloitin tekemään tätä, mutta leipuri tarvitsi apua kakkujen kanssa ja olen hänen lisäkseen ainoa, joka osaa tehdä niitä, joten omistajan vaimo jatkoi magdalenaksia ja minä menin tekemään kakkuja!

Tänään tehtiin taas chicharroneja. Tuo liha on nimeltään Chicharrón, josta nimi leivokselle (?) tuleekin. Tämä juuri sitä kyseenalaisen näköistä lihaa, jota jouduin viimeviikolla maistamaan...

Päivä meni todella nopeasti ja, kun kävin vaihtamassa vaatteet nauroin tälle laatikolle. Omistaja pappa on nimeltään Gabi (Gabriel), ja tässä laatikossa lukee "Gabin tavaroita älä ota!" kuvittelin papparaisen piirtämässä tuota pääkalloa :D...

Adiós Horno Buba. Tässä kuva myymälästä. Ehkä tulen vielä joskus käymään, jos eksyn tänne päin! Tulee ehkä pikkusen ikävä tätä paikkaa. Sain myös kuvan työntekijöistä, mutta en kehdannut laittaa tänne, eivät varmaan olisi halunneet. 

Ainiin! Ja nää tekee töitä täällä viikon jokaisena päivänä.. Olisi mulle ehkä liian rankkaa, kun lauantaityöt otti myös koville. Kai ne pitää vapaita sitten pyhäpäivinä, kun täällä on ihan kaikki kiinni.

- N

Sunnuntaifiilistelijät!

Sunnuntaina oli tosi nätti päivä! Aurinko paistoi ja oli todella lämmin.

(Suomalaiset olis ollu jo t-paidoissa ja shortseissa, nää jatkaa toppatakkilinjalla..)

Päätettiin tehdä kaupunkikierros eri kautta kuin yleensä, vanhan kaupungin ulkopuolelle.

Yllä Salamancan nykytaidemuseo jossa oli vissiin auennut uusi näyttely. Meinattiin mennä käymään sielläkin mutta jono oli ulos asti.

Vanhan kaupungin reuna.

Salamancan maamerkki.
Katedraalit näkyvät jo hyvinhyvin kaukaa. 

Lauantaireissulta takaisin tullessa ne näkyi varmaan 20 km päästä. 

Turisti. Vyölaukku ja sukat sandaaleista puuttuu :(

Yliopiston rakennus. Jos ei olla aikasemmin kerrottu, niin Salamancassa on yksi maailman vanhimpia yliopistoja. (1200-luvulta)

Katedraalin korkeampi torni. (Uusi katedraali 1400-1600-luvulta)
Matalampi torni on vanhemman katedraalin, joka oli 1200-1400 rakennettu.

Meillä on ollut Nettan kanssa harrastus... 

Täällä melkein jokaisella vanhemmalla rouvalla on ruskea pitkä turkis.

Ollaan siis laskettu, kuinka monta tulee vastaan.

Luku menee varmasti jo yli 100 puolella!

Tässä on mun lemppari Adypamata leivos.

Miesleipuri tuntui olevan vähän ihmeissään, kun sanoin tämän olevan suosikkini.

Cocos! Kookoshiutaletta, kananmunaa, sokeria.. ohuen vohvelin päällä. NAM!

Yksinkertainen, mutta toimii.

Täytyy kyllä huomenna pyytää resepti.

Nää on outoja.. Lehtitaikinapulla, vai miksikä sitä nyt kutsuis.

Suklaaseen sekoitetaan tulista verimakkaraa... Kyllä, luit oikein.

Ja sitten vaniljakreemiin laitetaan säilykehedelmiä; kirsikkaa, appelsiinia, aprikoosia..

Mun silmät oli varmaan muljahtamassa päästä kun maistoin tota suklaaversiota,

hienovaraisesti kysyin; chocolate and...?

Mutta.

Huomenna on siis viimeinen työpäivä!

Aika täällä on mennyt todella nopeasti ja kivasti :)

Perjantaina kohti Madridia, siellä viikonloppu shoppailun ja muun merkeissä.

Sunnuntaina nähdään Suomi. Öh.

-M

päivä koululla

Juuh. Päivä lähti käyntiin hostkun edestä, josta JR:n piti tulla hakemaan meidät 10:40. Ooteltiin ulkona tunnin verran ja mentiin sisälle soittamaan hänelle. Ilmeisesti hän oli ollut edessä 10:30 ja yrittänyt soittaa minulle, mutta sieltä oltiin sanottu ettei ole ketään nettaa. (kumma kyllä hänellä pitäisi olla oikea numero koska soitti siihen viimeviikolla) Sitten lähettiin tallustamaan koululle, onneksi sinne ei ole kauhean pitkä matka!

Meidän piti leipoa suomalaisia tuotteita, mutta ei ollut enää aikaa siihen. Kaksi poikaa yritti puhua meidän kanssa ja sitten ne laittoivat meidät hommiin, koska Maija tekee työpaikalla "vaan" hornazoja... (ettei vaan joutunu ite tekemään, ovelia poikia). Kuvassa Alejandro neuvoo Maijaa kaulimaan taikinaa, siitä piti tulla sen paksuinen, että kaulin osuu puupalikoihin aika hassu tapa mutta kätevä. Alejandro on toinen espanjalaisista ketkä tulevat Suomeen huhtikuussa. Alejandro oli hieman ihmeissään, kun kerrottiin ettei hän saa pitää nenäkoruaan, kun hän tulee taitaja-kisaan... Kerrottiin myös, että ollaan Suomessa tosi tarkkoja hygieniasta.

Niistä tuli tällaisia keksejä tms. kuulema tyypillinen Salamancalainen leivos. Saatiin pussit mukaan ja maistui vähän hassulle. Toinen poika Jaime käskytti vaan meitä tekemään ja kun tytöt yritti auttaa meitä se sanoi vaan, että ei saa auttaa :D silti tytöt auttoi oli kyllä hauskaa!

Noh, sitten päästiin pursottamaan tällaisia kookosjuttuja, jotka ovat yleisiä jouluisin. Hassua, että täällä ne harjoittelevat niitä vaikka ei ole joulu.

Yksi poika sanoi meille, että taikina on vähän huonoa ja oli sitä aika hankala käsitellä. Yrittivät neuvoa, että pursottaa ylöspäin ns. torniksi taikinan, mutta ei ne kaikki ihan nättejä ollut...

Oppilaat olivat tehneet vaahtokarkkeja. Yrittivät selittää meille, että ne ovat "clouds" koska espanjassa niitä kutsutaan pilviksi vissiinkin. Kysyttiin yhdeltä Tonilta ja hän selvensi, että ne ovat vaahtokarkkeja. Toni tulee myös Suomeen huhtikuussa, hän puhuu todella hyvin englantia, koska on puoliksi amerikkalainen.

Tässä nämä keksit valmiina. Niille oli joku hieno nimi, mutta se kerkesi unohtua matkalla hostellille. Annettiin myös oppilaille suomalaisia karkkeja, otti paremmin vastaan ne kuin työpaikalla. Turkinpippurit aiheutti hieman hämmennystä, ei ollut vissiin kokenut aikasemmin, kun valitti että kutittaa ja pistelee kurkkuun :D katteli varmaan ihmeissään, kun Maijan kanssa syötiin niitä koko ajan. Meidän piti myös näyttää powerpoint-esitys, mutta JR oli unohtanut varata luokan sille. Harmi, koska oltaisiin haluttu kertoa Suomesta paljon! Lähetetään poweri Tonille, koska hän halusi nähdä sen ja sanoi, että voi lähettää sen sitten Alejandrolle, että hänkin tietää enemmän Suomesta ennen kuin tulevat.

Cambrico ja Soleae

José Ramón oli varannut meille täksi viikonlopuksi ajat viini- ja oliiviöljytiloilta.

Hän ei vaan itse tällä kertaa päässyt osallistumaan :(

Lähdettiin reissuun JR:n kollegan, Rosan kanssa.

Hän oli ottanut matkaan ystävänsä Marian, joka puhui englantia.

Innokkaat turistit lähdössä!

Viinitilan löytäminen tuotti hieman hankaaluksia :D

Rosa kyseli aika monelta vastaantulijalta tietä. Viimeinen jolta pysähdyttiin kysymään neuvoa

sattuikin olemaan viinipaikan pitäjä, joka odotti meitä!

Siitä sitten suunnattiin katsomaan maisemia, jossa viiniköynnökset kasvavat.

Rosa sanoi (vissiin) elokuun olevan paras aika käydä, sillä köynnökset ovat runsaimmillaan juuri ennen

poimimista.

Kyseessä oli siis Cambricon viinitila.

He tuottavat viinit luomuna, ilman minkäänlaisia torjuna-aineita.

He poimivat kaikki rypäleet käsin, ilman koneita.

Kaikki heidän rypäleet kypsyvät eri aikoihin, joten ajasta riippuen heillä työskentelee 4-10 työntekijää.

Viinitilan jälkeen ajettiin läheiseen kylään Miranda del Castañjariin.

Kylä on 1200-luvulla rakennettu, jossa on yksi ensimmäisistä härkätaisteluaukioista.

Siellä oli ihan törkeen kylmä, koska kaikki oli tehty kivestä. Hytisten käveltiin siellä.

Kuvassa vasemmalla vanha silitysrauta, jonka sisään laitettiin hiillosta.

Komea pariskunta... ööh. Ollaan nätteinä what

Kaikissa taloissa ei ollut kunnon ulko-ovia, vaan heillä oli oven tilalla verho.

Ovikynnyksenä toimii kivet. 

JR oli tehnyt yksityisvarauksen suosittuun ravintolaan.

Mentiin istumaan takan viereen! Oli ihunan lämpönen

NAM! toi oli niiiiin hyvääää.

Sitten mentiin oliiviöljytilalle ja siellä meniki sitte tovi. Mies, joka kertoi asioista oli kyllä tosi mukava! 

Käytiin katsomassa yhtä pientä aluetta lähellä missä kasvaa oliivipuita ja saatiin tosi paljon tietoa.

On myös ihan erilaista kuunnella, kun toinen niin intohimoisesti selittää työstään!

 Jotkut heidän puistaan on yli 400 vuotta vanhoja. 

Ei tietenkään tähän aikaan vuodesta oikeen kasva, kun on tuollakin niin kylmä.

Joo-o. Kerta se on ensimmäinenkin että maisteltiin oliiviöljyjä! Täällä päin se on ihan normaalia ja mies sanoikin, että pitäisi maistaa samalla tavalla kuin maistaa jotain omenaa yms. mitä ostaa, että onko hyvä. Ei meillä ollu mitään tietoa, että oliiviöljy vois tuoksua heinälle, vihreille banaaneille ja kesälle? Ei nyt ehkä parhain nautinto pelkältään juua, mutta huomasi kyllä lopuksi eroja varsinkin meiän suomalaisiin halppis öljyihin. Nyt tiietään öljyistä kaikki ja ollaan oliiviöljynatseja muahah!

Lasit oli niin kylmiä, että öljyä piti ensin lämmittää kädessä, jonka jälkeen haisteltiin ja maisteltiin niinkuin viinienkin kanssa tehdään.

Lopuksi mies laittoi halpisöljyä ja heidän öljyään suklaan joukkoon.

Halpisöljy ja suklaa eivät sopineet ollenkaan yhteen. Yhhh. Suussa tuntui kuin olisi vain ollut oliiviöljyä ja suklaata suussa samaan aikaan.

Soleaen öljy ja suklaa taas sopivat yhteen, ja tuntui jopa että öljy täydensi suklaan makua!

Sen jälkeen vielä appelsiinia, ruokosokeria ja öljyä. 

Näiden kanssa sama juttu! 

Ei halpisöljyjä enää kiiiiiitoos!

Yksi heidän öljynsä oli tarkoitettu enemmän vihannesten ja pastan kanssa, toinen hedelmien ja jälkiruokien kanssa ja kolmas oli sekoitus joka sopii lähes kaiken kanssa.

Käsittämätöntä kyllä, että miten öljy voi olla niin hyvää :D

Tuliaiset ostettu! Tämä Soleae oliiviöljytila on päässyt kirjaan, jossa on maailman parhaat tilat!

Tuolla vierähti 3 tuntia, ja kun päästiin kotio kello oli jo paljon ja mentiin suoraan nukkumaan.

-Netta y Maija